Menossa mukana

Karu pääsi käymään lintutornilla. Eipä juuri lintuja näkynyt, mutta Karu oli ihan messissä katselemassa ympärilleen. Kiipesi torniin nätisti, vähän jännitti alas tullessa mutta rauhallisesti päästiin ehjänä kaikki alas.

Karu sai madotuksen, koska rokotukset lähestyvät. Madotus aiheutti pahoinvointia ja Karu oksenti suurella paineella syödyt lumet vetenä ulos. Onneksi kaksi oksennusta (ulos) ja muutama puklailu (autoon) helpotti oloa eikä sen kummempia oireita tullut.

Karun silmässä on jokin outo juttu. Se näyttää roskalta, mutta on silmän iiriksessä... Pitää rokotusten yhteydessä pyytää katsomaan ja tarvittaessa käydä sitten silmälääkärillä tai virallisessa silmäpeilauksessa. Tuota "roskaa" ei näe, ellei katsomalla katso ja pyydä Karua pysymään paikoillaan. Karulla on kuitenkin aika tummat silmät.

Karu pääsi ystävien kanssa kävelylle. Voi että kun taas pusuteltiin pitkän aikaa. :) Lara haukkui jälleen Karulle, mutta uskalti tulla lähemmäksi kuin viimeksi ja välillä jopa haistelemaan. Karukin oppi, että vaikka Lara haukkuu, niin se on vain hänen tapansa eikä siitä tarvitse välittää. Kyllä niistä vielä kavereita tulee.

Metsässäkin ollaan keskenään käyty, jolloin Karu sai olla vapaana (hihna tosin perässä roikkui). On tosi mukavaa että Karu pysyy niin lähellä. On se vähän kyllä mammanpoika, koska kun menin piiloon, Karu lähes panikoi... Ei pystynyt keskittymään etsimään haistelemalla jalanjälkiä vaan juoksi vähän päättömästi ympäriinsä kunnes sai ilmavainun. Voi minun möllykkä. Meidän takapihallakin Karua joskus jännittää kun joku tuntematon koira haukkuu ulkona ja silloin tulee sisälle turvaan. Vaikka on rohkea ja itsevarma mutta ei aina sitten kuitenkaan? Onhan Karu vielä nuorikin, ehkä itsevarmuus kasvaa lisää myöhemmin.

"Olin aika loppu metsäilyn jälkeen"

Karulla on isot tassut ja sen mukaiset jäljetkin.

Kivoja kävelyhetkiä

Mömpelipömpelin kunto on selvästi kohentunut viimeaikoina. Ollaan ortopedin määräyksestä tehty sellaisia kävelyjä, etteivät jalat kerkeä väsymään, jotta jaksaisi käyttää sitten oikeita lihaksia. Olenkin nyt sitten vähän testaillut näitä rajoja ja voihan jumpe, kyllä tuo vaan jaksaa enemmän kuin odotin! 

Kävelylenkit ovat muutenkin hieman muuttuneet, kun hommasin Karulle sen pidemmän hihnan. Olkapääni alkoi samoihin aikoihin kipeytyä, joten kiinnitin hihnan vyötärölle laitettavaan vyötaluttimeen ja laitoin Karulle sitten valjaat, ettei kaula ole niin koetuksella. Ja voi hitsit kun lenkeistä tuli kertaheitolla miellyttävämmät meille molemmille! Valjaita on mahdoton käyttää jos hihnaa pitää kädessä, kun Karu saa vetivoimaa valjaista sen verran että hankala kontrolloida, mutta koko kehon painolla pientä vetoa ei edes tunne. Valjaista lähtee jatkopala kaulapantaan, jotta on sitten varmistus jos valjaat vaikka jotenkin hajoaisivat. Jatkopala on myös todella hyvä kahva, kun Karua pitää pitää vierellä esim. ohituksen aikana.

Kunnon kohentuminen on näkynyt myös painossa lihasten muodossa, kuukaudessa taas tullut lisää 700g - nyt Karu on 48,8kg.

Sera-koirulin kanssa käytiin kävelyllä. Sera ei arvosta Karun läheisyyttä, joten he pitivät hajuraon. Karu olisi ollut välillä turhankin innokas tutustumaan, mutta osasi myös antaa tilaa. Vilkuili kyllä koko lenkin ajan tyttöä, että onhan hän vielä mukana. :)

Jäälläkin Karu on päässyt käymään pariin otteeseen. Karu niin rakastaa lunta, että harmi jos talvi tänä vuonna loppuu jo aikaisin.

"Mihin menit?! En halua olla pihalla yksin!"

"Kiitos kysymästä, mutta en ole valmis tulemaan vielä sisälle."

Hyvää syntymäpäivää Kiralle sinne pilvien päälle

Ikävä ja suru eivät lakkaa koskaan. Onneksi on ihanat muistot ja paljon kuvia. <3

Karu SmartDog -testissä

 https://www.smartdog.fi/

Halusin käyttää Karun testissä, jotta oppisin tuntemaan Karua paremmin ja voisin hyödyntää saatuja tietoja Karun opettamisessa. Testi oli pitkä, kaksi tuntia. Eniten jännitin, jaksaako Karu toistoja vai kyllästyykö nopeasti tehtävissä.

Karu onneksi jaksoi koko testin hyvin! Oli siis motivoitunut ja seurasi testaajaa todella tarkkaan aivan loppuun asti. Jos jokin tehtävä oli Karun mielestä vaikea, eli Karu ei oikein ymmärtänyt mitä siltä haluttiin, niin silloin huomasi vauhdin hidastumisen ja keskittymisen herpaantuvan. Mutta kun Karu tiesi mitä tehdään, niin olemus muuttui heti. Motivaatio pysyy siis yllä, kun Karu tietää mitä tehdään. Karu turhautui muutaman kerran testissä, jolloin alkoi puremaan käsiä. Nämä tapahtuivat silloin kun useiden toistojen jälkeen tuli väsymys tai oli pidempi odotusaika ja täytyi pitää Karua kiinni.

Yllätyksenä testissä selvisi se, että Karu ei olekkaan niin itsenäinen kuin luulin. Karu selvästi tietää, että ihmisiltä tulee herkut ja ruoka, joten kannattaa niiltä pyytää. Myös todella hyvä ihmisen lukutaito oli uusi tieto Karusta. Impulsiivisuus ei tullut yllätyksenä, mutta oli mukava huomata ettei se ominaisuus häirinnyt muuten testin aikana.

Saatiin todella kattava raportti, missä oli selitetty testien osiot ja mitä koiran käytös niissä tarkoittaa. Laitan tähän seuraavaksi osan niistä.

"Testin alussa Karu tuli oma-aloitteisesti tervehtimään testaajaa. Se on luoksepäästävä ja hyväksyy vieraan ihmisen, mutta ei osoita suurta kiinnostusta vierasta ihmistä kohtaan." 

"Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi.

Karu käyttäytyi sylinteritestissä impulsiivisesti. Palkkio näköärsykkeenä häiritsi koiraa paljon; Karu yritti ottaa ruokaa toistuvasti lasin läpi, siitä huolimatta, että se oli juuri oppinut ottamaan ruoan sylinterin avoimen päädyn kautta. Aikaisemmissa tutkimuksissa sylinteritestin onnistumisprosentti on koirilla ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Karulla tämä oli 50 %. Karu suoritti tehtävän motivoituneesti, se ei jännittänyt sylinteriä. " 

Sylinteri-tehtävässä Karu käyttäytyi impulsiivisesti. Muissa testiosioissa ei kuitenkaan paljoakaan ilmennyt itsehillinnän haasteita."

Sylinteritestin tulos

"Karu lukee ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden 83 % oikein ELEET -osiosta. Välittömien osoituseleiden ja katseen suunnan seuraaminen oli Karulle helppoa, viiveellisen kädenosoituksen ymmärtäminen selvästi vaikeampaa. Tässä Karulle haasteellisemmassa eletyypissä koiran motivaatio laski ja sen oli vaikeampaa keskittyä."

Eleiden ymmärtäminen

V-aitatehtävässä koiran näkee herkun aidan läpi ja sen on käveltävä herkusta poispäin jotta pääsee sen luokse. Koirilla kestää keskimäärin 20-40 sekuntia ratkaista tehtävä. 

"Karu ratkaisi tehtävän nopeasti 25 sekunnissa. Aluksi Karu kysyi hetken apua, mutta heti kannustuksen jälkeen se meni seuraan aidan sisälle. Karu ei kiihtynyt / turhautunut tilanteessa eikä jännittänyt aitaa." 

"Saisinko apua kun ei raapimalla päässy läpi?"

"Ai kiertämällä pääsikin kätevästi!"

Mahdottomassa tehtävässä koiralle ensin opetetaan, että rasiasta saa herkun. Sen jälkeen rasia suljetaan niin, että koiran on mahdotonta saada sitä sieltä. Kaksi minuuttia seurataan, mitä koira tilanteessa tekee.

"Karu yritti jonkin aikaa avata rasiaa omatoimisesti (25 % ajasta) mutta luotti enemmän yhteistyötön pyrkien ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen ihmisiltä apua pyytäen (68 % ajasta, makasi laatikon luona). Karu ei juurikaan hylännyt tehtävää (7 % ajasta), vain hetkittäin se haisteli lattiaa mutta ei lähtenyt pois rasian luota."

"Avaisitko nyt vaan tän rasian mulle kiitos?"

Mahdoton tehtävä

Muistitehtävässä Karu suoriutui keskimääräisesti, onnistuen kaksi kertaa neljästä. "Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Välillä Karu oli vaikeaa malttaa odottaa ja se turhautui (peruutteli, puri käsiä)."

Muistitehtävän tulos

"Kaiken kaikkiaan Karu on aktiivinen ja kiinnostuneesti uusiin asioihin suhtautuva koira, jolle ihmisen tulkitseminen on selvästi helppoa." 

Talvipäivien touhuiluja

Käytiin pitkästä aikaa kävelyllä naapurin koirakavereiden, Veken ja Laran sekä omistajien kanssa. Karun ensimmäinen vieraan koiran kohtaaminen oli kiltin Veken kanssa ja he ovat ystäviä edelleen. Molemmat haluaisivat painia, mutta kokoero ja Veken (ja no Karunkin) nivelvaivojen vuoksi se on mahdotonta. Onneksi lenkkeily onnistuu ilman painimistakin, yhdessä haistellen ja merkkaillen ja pusutellen. Lara jännittää Karua ja he pitivät hajuraon kävellessä. Laitankin tähän kuvat Karun ja Veken viimeisimmältä kävelyltä sekä ensitapaamisesta.

Tuunasin mömpetille myös kinnertukea. Olen muokannut sitä monesti, mutta nyt tuntuu että se olisi sopiva. Se ei estä kinnertä yliojentumasta, mutta tukee jalkaa ja joustaa. Se ei estä myöskään Karua esim. istumasta, eikä se tunnu muutenkaan tuota häiritsevän. Kinnertueksi olen ostanut Back on track tuet käytettynä, Taitukea ollaan kokeiltu mutta se ei sopinut tuolle sitten ollenkaan (valui eikä tuntunut tukevan kinnertä). Ei tuo BOT-tukikaan sellaisenaan ole hyvä, mutta sitä on helppo muokata. Vasen jalka on aika ok enkä koe että siihen tarvitsee tukea, mutta oikeassa jalassa tukea on hyvä välillä pitää.

Tilasin Karulle 3m hihnan, se oli oikein hyvä ostos. Ison koiran kanssa pitkä hihna antaa mukavasti liikkumatilaa. Samalla tuli tilattua Karulle urosvyö. Koko oli isoin XL, mutta silti nipinnapin menee tuon mahan ympäri. Sitäkin on kyllä helppo tuunata tarvittaessa. Lisäksi vielä uuden harjan ostin ja kylläpä nyt lähtee mukavasti irtokarva! Olin myös mielissäni kun edullisesti sain lammasherkkuja, jotka ovat 100% lammasta. No, Karu oli sitten hieman eri mieltä... :D Taisi maistua vähän oudolle, kun ei kelpaa kuin pitkin hampain syötynä.

Karun ruokavalio on nykyisin lähinnä sika-nautaa ja pellavansiemenrouhetta. Välillä jotain vähän vaihdellen. Erityistä herkkua on erilaiset kalat ja ne menee ruokakupista ensimmäisenä. Nappuloita ei ole saanut aikoihin, kun niistä meni maha sekaisin ja tuli kutinaa. Nappulat kyllä aina välillä houkuttelee, helppouden ja vaihtelun vuoksi. Olen yhdistänyt riisin ja jonkun viljan Karun oireisiin. Otin sitten riskin ja hankin pienen pussukan nappulaa, jossa ei ole kanaa, eikä viljoja tai riisiä, vaan perunaa. Ainoana lihana possu. Noh, annettiin sitten Karun maistella ja ne onkin tällä hetkellä Karun lemppariherkkuja! Eipä sitten viitsi perusruoan oheen antaa, kun palkkana on ihan ykkösjuttu. Ei ole ilmennyt kutinaa eikä löysää kakkaa, joten kannatti kokeilla!

On ollut nyt ikävän liukasta ulkona, eikä ole viitsinyt tehdä ulkona kauheasti ylimääräistä ettei tulisi liukastumisia itselle tai Karulle. Onneksi olin kaapista löytänyt lahjakortin erääseen koirahalliin, lahjakortti oli vuodelta 2017, mutta kuulemma ihan käyttökelpoinen edelleen oli! Varattiin sinne sitten tunteroinen ja mukaan nappasin naapurin tyttökoirineen, Murun ja Rimman.

Halli oli ihanan iso ja siellä oli agilityrata valmiina, jota naapuri sitten hyödynsi. Tehtiin myös pieni hoopersrata, jota me kaikki harjoiteltiin. Karun kanssa ensimmäinen käynti hallilla oli aika kaaosta, Karu tottakai oli todella kiinnostunut ympäristöstä eikä oikein kuunnellut. Pitihän Karun päästä kertomaan tyttökoirille olleensa paikalla. Luojan kiitos olin ostanut urosvyön, Karu nimittäin kerkesi nostamaan koipeaan muutamaan otteeseen ja ilman mun komentelua olisi nostanut jalkaa varmaan ainakin kymmenen kertaa... Pieni epätoivo siinä iski, mutta kun Karu oli päässyt autoon tauolle, seuraava kerta menikin jo paremmin. Tehtiin hoopersia siinä vähäsen ja Karu näytti jo vähän väsyneeltä, joten pidettiin taas tauko. Tultiin sitten viimeisen kerran halliin ja Karu sai hirveät hepulit! Oli mukava katsoa kun Karu hyödynsi koko tilaa ja päästeli menemään oikein kunnolla. :) Leikittiin siinä yhdessä hetki ja otettiin luoksetuloharjoituksia. Siihen olikin sitten hyvä lopetella, kun jäi kaikille hyvä mieli. Karu olikin aivan poikki koko loppupäivän!