1.11.2017

Lunta, lunta, lunta, kokeita, kokeita, kokeita


Suurimpaan osaan Suomea on tainnut ensilumi tipahtaa, niinkuin tänne meillekkin. Kylmät kelit ja lumi ovat Kiran mieleen, lenkit tosin ovat vähän hitaanpuoleisia kun vähän väliä pitäisi olla kierimässä hangessa. :) Kohtahan tämän pitäisi tosin sulaa pois, mutta yllättävän pitkään ollaan saatu nauttia valkeasta maasta.

Kouluhommia on vaikka muille jakaa ja kokeita on enemmän kuin tarpeeksi, mutta onneksi motivaatio pitää minut kirjojen ääressä. Rakastan opiskelua, varsinkin nyt kun oma ala näyttää löytyneen! Pitää myös muistaa järjestää omaa aikaa, ettei aivot aivan liikaa ala käryämään. Yritänkin muistaa päivitellä blogia nyt vähän useammin, että saan ajatukset muualle koulujutuista.

Kuvat ovat viime viikolta, kun ensilumi satoi. Oli vaikeuksia saada Kira hetkeksi paikoilleen kun oli koko ajan menossa jonnekkin lumikasaan.

Bannerikin pitäisi päivittää, millonkohan senkin kerkeäisi väsäämään...



23.10.2017

Mitäs meidän syksyyn?

Syksy on meillä sujunut mallikkaasti, koulu teettää paljon hommia vapaa-ajalla, mutta se oli odotettavissa. Kiran kanssa ollaan käyty paljon sienessä, ja nyt päästiin vihdoin aloittamaan taas rally-toko! Yhdeksän kerran kurssi, treenihalli on vain kävelymatkan päässä. Treenaan alo/avo ryhmän kanssa, joten muut ovat aika alussa vielä kun me harjoittelemme jo voittajajuttuja... Mutta se ei ohjaajaa ainakaan haitannut, hän tuntui olevan ennemminkin iloinen siitä, että saa alo-radalle tehdä myös voittaja-tehtäviä! Tauko rallista onkin tehnyt meille hyvää, treeneissä Kira oli aivan into piukeana ja temput onnistui mallikkaasti (energisyys toi tosin omat haasteensa). Virallisissa kisoissa tuskin tullaan ensi vuonna käymään (palveluskoiraliitto päätti että rallyyn tarvii ens vuodesta lähtien lisenssin, joten ei kiitos), mutta epävirallisissa olis kyllä kiva käydä, tai sitten nollakoirana virallisissa kisoissa.

Kiralla on pari kertaa käynyt hieroja, aika lahjakkaasti on jumissa tuo koira, aivan kuten minäkin. Venyttelyohjeita saatiin, kumpa vaan muistaisi niitä säännöllisesti tehdä!

Lomaviikko oli viime viikolla, jolloin käytiin kaverin ja koirien kanssa puskassa vähän kuvailemassa, alla reissun tuotokset.



15.10.2017

Jyrsijänäyttely 14.10.2017 Valkeakoski

Olen aina ajatellut että en tule viemään marsujani näyttelyihin. Nyt oli tehtävä sääntöön poikkeus, sillä ihan tässä lähellä järjestettiin marsujen pet-näyttely ja tuomarina sattui olemaan Diivan ja Friidun kasvattaja! Päätin siis ilmoittaa kaikki kolme näytelmiin.
En valmistellut karvapalloja juurikaan, vaikka mielessä kävi että korvat olisi hyvä putsata, mutta kuten aina, tuli kiire lähteä ja korvat jäivät tarkistamatta. Kynnet sentään leikkasin edellisenä päivänä ja känsät lyhentelin. En lähtenyt haalimaan voittoa, vaan oli kiva että kasvattaja pääsee näkemään kasvattamiaan palleroita ja minä kuulemaan mitä mieltä hän näistä on.

Yllättävän paljon marsuja oli ilmoitettu, taisi olla lähemmäs kaksikymmentä. Hauska huomata kuinka isoja marsut normaalisti ovat, kun omat ovat tämmöisiä kääpiöitä (paitsi Tibi). :D


Meidän marsuista Tibi oli ensimmäisenä, ja oikein nätisti oli tuomarille, vaikka minua purikin aina kun mahdollista. Lähes täydet pisteet tuli kaikista, mutta kun monesta kohdasta uupui piste tai kaksi, niin loppupistemääräksi tuli 93,5/100. Miinusta tuli hilseilystä, etutassujen kovettumista sekä rasvarauhasen ja korvien pienestä likaisuudesta. Yleiskuntoon maininta, että voisi olla kiinteämpi.

Sitten oli Friidu. Kylläpä Friidu näytti kääpiöltä kun sitä ennen oli aivan hirveän isolta näyttävä naaras! Friidusta oli kommenttia, että voisi olla massakkaampi. Hieman likaa korvissa ja rasvarauhasessa, kuivat tassunpohjat. "Vadelmasilmä" loppukommentissa. :D Pisteitä 92/100.

Diivasta kasvattaja tykkäsi selkeästi, voivotteli että olisi varmasti oikeissa näyttelyissä pärjännyt jos olisin innostunut viemään. Ei ole kuullemma liian myöhäistä veteraaniluokkiin silti mennä, miinusta voisi tulla massan puutteesta, mutta se on vanhemmilla ihan normaalia. Diivalla on kasvattajan mielestä upea shakkilauta, eli oikein nätti abyksi. Miinusta tuli Diivallekkin pienestä likaisuudesta, "tissit likaiset". Pisteitä 91,5/100.

Arvostelut olivat juuri marsujen kuuloiset, olen täysin samaa mieltä kasvattajan kanssa. Oma laiskuus vei pisteitä monesta kohdasta, mutta jos ensi kerta tulee, niin tiedän mitä tehdä. :)

Oli odotettavissa että ei päästä parhaiden joukkoon, mutta yllätyin siitä että ei lähty kotiin tyhjin käsin! Kaikki kolme sai kunniamaininnan käsiteltävyydestä, jonka palkinnoksi saatiin kolme pussia Freddy-ruokaa ja ruusukkeet. Lisäksi tuomari kun kasvattaa nimellä Maailman, hän halusi palkita yhden marsun tittelillä "maailman paras pörrö", jonka Diiva sai! :D


Reissu oli kaikin puolin mieltä avartava, ja oli kiva kuulla mitä mieltä kasvattaja oli pörriäisistä. Ehkä myö innostutaan käymään joskus uudestaankin näyttelyssä.

12.8.2017

Karvalasten kuulumiset



Nyt ollaan aikalailla kotiuduttu uuteen kotiin, Kirakin osaa olla itsekseen ja rauhottuu hienosti kun jää yksin. Tästä asunnosta on upeat näkymät ja niistä Kira on oikein mielissään! Haukkuu vielä tottakai toisille koirille mutta muuten osaa olla hiljaa jos näkee kävelijöitä tai pyöräilijöitä.

Löysin vihdoin Kiran älypeliin toisen osan, nyt siitä tuli paljon vaikeampi eikä ratkeakkaan ihan parissa minuutissa! Pitää vaan laittaa tarpeeksi isoja herkkuja palikoihin - muuten Kira saa ne kielellä ulos.

Ostin uuden tietokoneen koulua varten ja näytössä on eroa verrattuna vanhempaan tietokoneeseen, joten kuvien muokkaus vaatii vielä totuttelua. Jospa näistä tuli nyt ihan hyviä. Hihnaa en osaa nykyisellä ohjelmalla poistaa joten se on välillä vähän tiellä.





Marsutkin voivat tällä hetkellä hyvin. Ensimmäisenä päivänä kyyhöttelivät piiloissaan ja ihmettelivät uutta tilannetta. Seuraavana iltana rohkastuivat hämmästyttävästi ja Friidu (se arkajalka) lähti tutkimusmatkalle ensimmäisenä kun avasin aitauksen tyypeille. Sitten tutkivat porukalla koko olohuoneen ja siitä lähtien ovat olleet kuin kotonaan. :) Aitausalue hieman pienentyi kun muutettiin, mutta ei näytä näitä haittaavan. Piti laittaa vaan piilot niin että kukaan ei jää jumiin jos tulee pientä kinaamista.
Pitääkin pitää aitausta auki nyt enemmän että saavat tulla köpöttelemään jos haluavat. Useimmiten eivät ne tosin edes halua... :D

30.7.2017

Mökkikuvia

Eilen oli mahdollisesti viimeinen reissu mökille tänä vuonna. Ketään muuta ei ollut joten oltiin Kiran kanssa ihan kaksistaan. Keli suosi, aurinko paistoi mutta tuuli viilensi mukavasti. Maattiin laiturilla aurinkoa ottamassa ja käytiin sitten uimassa. Tai minä kävin ja Kira tippui laiturilta. :D Syötiin evästä ja otin paljon kuvia. Mökin jälkeen vein Kiran vanhemmille hoitoon joten nähdään seuraavan kerran vasta sunnuntaina, nyt jo ikävä!
Tähän loppuun parhaat kuvat eiliseltä.